21.5.2012

Jälkipuinti

Tänään ei torilla tavata. Ellei kyseessä sitten ole Moskovan Punainen tori.


Leijonien suoritukseen olen kuitenkin kokonaisuutena tyytyväinen. Odottiko joku muka oikeasti, että Suomi nappaisi kolmannen MM-kultansa heti kauan varrotun edellisen perään?


Toisen USA-pelin täpärä voitto oli leijonafanille mannaa, mutta lähinnä sen takia, että sen ansiosta poikien pelit jatkuivat loppuun asti. Pronssi ei toki ollut kaukana ja mitali on aina mitali, mutta ei maailman neljänneksi parhaana joukkueenakaan huono ole olla.


Paremmille sijoille yltäneisiin joukkueisiin verrattuna Suomelta puuttui ennen kaikkea nälkää, mutta myöskin tiukassa paikassa huippusuorituksiin kykeneviä yksilöitä niin kentältä kuin maalitolppien välistä. Kenties ensi vuodeksi löydetään leijonapaitaan muutama tällainen sankari enemmän.


Mitä tulee kisojen järjestelyihin, toimi homma paremmin kuin pelkäsin. Mainostaukoihin kesken pelin en luultavasti ikinä totu, ja Mertsi on aina Mertsi, mutta ei kisojen seuraaminen mitenkään epämiellyttävää näinkään ollut. Muiden kuin Suomen pelejä jäin tosin kaipaamaan ilmaiskanavien puolelta, nyt olin aika kujalla esimerkiksi Ruotsin lohkon tapahtumista.


Ja niin, ne lippujen hinnat. Ei opiskelijan kukkarolle sopivia, mutta katsojamääristä päätellen riittävän alhaisia kuitenkin. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen rahasumman pulittamalla ensi vuonna pääsee seuraamaan Suomen alkulohkon pelejä. Silloin kun minäkin toivottavasti olen jo työelämässä ja kykeneväinen ostamaan itselleni elämyksen.

(Kuvat viime kevään kultajuhlista.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti