Aamulla ukkosen ja auringon raja oli meidän pihamme keskellä. Sitä aikani ihasteltuani suuntasin koululle suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoni vihoviimeistä tenttiä. Toivottavasti. Kysymykset eivät kohdistuneet ihan ydinosaamisalueeseeni (Lue: niihin asioihin, jotka eilispäivän pänttäyssessiosta jäivät mieleen.), mutta en sentään aivan sanattomaksi jäänyt minkään kysymyksen kohdalla.
Valmistuminen siintää enää yhden erikoistyöraportin, diplomityön ja seminaarin päässä. Johan sitä luentosalin penkkiä on kulutettukin, kuusi vuotta. Sinä aikana olen eronnut, alkanut seurustella, mennyt kihloihin ja naimisiin. Olen saanut uusia ystäviä ja kasvanut erilleen joistakin vanhoista. Olen tehnyt töitä huoltoasemalla, rautakaupassa, tehtaalla ja toimistossa. Olen kantanut vastuuta, stressannut, kokenut onnistumisen elämyksiä. Olen oppinut, kai, ja opettanut. Olen matkustanut yli kymmenessä maassa, kolmessa maanosassa. Olen kirjoittanut ainakin viittä blogia. Olen rakastanut, nauranut ja elänyt.
Ja nyt olen äärimmäisen onnellinen, että minusta vihdoin tulee oikea aikuinen, jonka ei tarvitse löytää itseään aamuyöllä tietokoneen äärestä hakkaamasta päätään seinään ratkeamattomien ongelmien vuoksi, tai jos tarvitsee, niin siitä edes maksetaan korvaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti