29.6.2012

Hyvä paha soija


Soija, tuo kasvissyöjien jumaloima vastaus suunnilleen kaikkeen. Tärkeimmät perustelut soijan mahtavuudelle tuntuvat olevan a) että se ei ole lihaa ja b) että se kuitenkin sisältää sekasyöjien lihasta saamia hyödyllisiä ravintoaineita. Kuulostaa periaatteessa ihan hyvältä. Soijankasvatuksen ympäristövaikutukset lienevät reippaasti pienemmät kuin pihvikarjan ja soijapellosta riittänee syötävää useammalle ihmiselle kuin vastaavankokoisesta karja-aitauksesta. (En tiedä, en ole lukenut faktoja aiheesta.)

Mutta. Näin puhtaasti kulinaarisesta näkökulmasta, eikö raaka-aine, joka on itsessään täysin mauton ja vailla minkäänlaista rakennetta, kuulostakin hieman oudolta? Siinä missä tuoretta naudanlihaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraan lihatiskistä, tietäen täsmälleen mitä suuhunsa pistää ja saaden mainion makuelämyksen niinkin, vaatii soija seurakseen kasan mausteita ja sen jälkeen maistuu, no, niiltä mausteilta. Suunnilleen sama asia kuin pistelisi poskeensa sahajauhoa ja napsisi hivenaineet purkista. Kun itse ruoassa arvostan luonnollisuutta ja pyrin kaikin keinoin välttämään pitkälle jalostettuja tuotteita, ei kasvi, josta en edes tiedä miltä se ennen lautaselle päätymistään näyttää, oikein houkuttele.

Kuitenkin treenievääkseni hiljattain päätyi suuren rakkauteni play-maitokaakaon puutteessa soijakaakao ja tänään pakastehyllystä nälissäni ja uupuneena nappasin kananugettien (jotka nyt nekään eivät aivan malliesimerkki tästä luonnollisesta ja vähän jalostetusta ruoasta ole, mutta heikkoina hetkinä ok) sijasta soijaversion, koska ne nyt sattuivat ensin silmään ja olipa niitä sosiaalisen median pyörteissä kehuttukin. Vaan eipä ehkä olisi kumpikaan harha-askel kannattanut. Soijakaakao maistui kohtalaiselta mutta osoittautui enimmäkseen vedeksi sokerilla ja kaakao(aromi?)lla höystettynä. Kuvassakin esiintyvät nugetit sen sijaan näyttivät ja tuoksuivat kohtuullisen herkullisilta, jos niin nyt mistään pakastemössöstä voi sanoa, mutta maistuivat lähinnä suolalta.

Jätän tulevaisuudessa siis soijatuotteet jälleen truevegeille ja jatkan itse hyväksi havaitulla fleksitarismilinjalla. Liha lihana, kasvikset kasviksina ja epämääräinen teollinen mössö poissa minun lautaseltani.

27.6.2012

Viikon asu



Tämännäköisenä meikäläinen heiluu opastamassa yleisurheilun EM-kisojen VIP-vieraita loppuviikon. Aikamoinen täti.

Tänään alkoi rennosti hiljaisella aamuvuorolla, huomisiltana kun muunmuassa miesten keihäsfinaali mitellään voikin sitten olla hieman vilkkaampaa. Toivotaan niin, vaikka mielelläänhän sitä kentänkin tapahtumia tiirailee. (Spotti oli sopivasti siinä juoksujen lähtöviivan kohdalla, ei huono ollenkaan...)

26.6.2012

Matka-aakkoset


A: Antigua, Aruba, Australia

B: Barbados

C: Curaçao

D: Dominikaaninen tasavalta

E: Englanti, Espanja

F: -


G: Grenada

H: Hollanti

I: Irlanti, Italia, Itävalta

J: -

K: Kreikka, Kroatia

L: Latvia

M: Malta, Marokko

N: Norja

O: -


P: Portugali

Q: -

R: Ranska, Ruotsi

S: Saksa, Suomi

T: Tanska, Trinidad ja Tobago, Turkki

U: Unkari

V: Vatikaanivaltio, Venäjä, Viro

W: -

X: -

Y: -

Z: -

Å: Åland?

Ä: -

Ö: -


Vielä tahtoisin ainakin Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin, Sveitsiin, Puolaan, Tsekkeihin (jonne kohta pääsenkin!), Kyprokselle, Singaporeen, Japaniin, Kiinaan, jonnekin Etelä-Amerikassa (ehkä Chileen, Brasiliaan tai Peruun), Kuubaan, jonnekin Mustanmeren rannalle, Belgiaan ja ehkä Etelä-Afrikkaan.

Jo käydyissäkin kohteissa on vielä monta paikkaa näkemättä ja joihinkin nähtyihinkin kohteisiin halajaisin vielä uudestaan. Australiaa voisin kiertää kuukauden, ihanien Sydneyn ja Melbournen lisäksi kävisin Brisbanessa tai sitten ihan toisella puolella Perthissä. Sovitaanko sittenkin kaksi kuukautta? Espanjassa tahtoisin kovasti Barcelonaan, Italiassa ehkä pohjoiseen ja aina uudestaan Roomaan. Itävaltaan menisin talvella laskemaan tai kesällä Zell am Seehen, niin ja Wieniin, tietenkin. Portugalin pääkaupungissakin riittäisi vielä nähtävää, mutta lisäksi voisin vuokrata huvilan jostain rannalta tai majoittua englantia osaamattoman mutta vieraanvaraisen vanhan pariskunnan luo pienelle maatilalle. Ruotsi ansaitsisi ehdottomasti enemmän aikaa ja paneutumista, samoin Tanska, miksei Norjakin. Venäjällä täytyisi nähdä Pietari ja Moskova, joista ensimmäiseen vielä tämän kesän aikana yllättäen pääsenkin.


Näidenkin lisäksi maailmassa taatusti riittäisi nähtävää ja koettavaa useammaksi eliniäksi, mutta kunhan nyt edes osan matkahaaveistani pääsisin toteuttamaan ennen kuin lentäminen kielletään ja muillakin kulkuvälineillä matkustus maksaa vuoden palkan verran. Tai ehkä keksitäänkin teleporttauksen mahdollistava tekniikka tai niin realistinen virtuaalimatkailu, ettei todellisuudessa paikan päälle tarvitse mennäkään. Vaikka söisihän se vähän sitä matkailun vatsanpohjassa asti tuntuvaa riemua, kun edullisten lentolippujen metsästämisen, viihtyisän hotellin valikoimisen, aamuneljältä lentokentälle matkustamisen, kentällä ja koneessa tuntikausia jumittamisen, ensimmäisen henkäyksen vieraan maan ilmaa vetämisen ja kaupungin kaduilla jalkojen rakoille tarpomisen sijasta istahtaisi kotisohvalle ja iskisi lasit päähän.

Niin että mieluummin kuitenkin matkustan vaikka polkupyörällä Keravalle kuin virtuaalisesti paratiisisaarelle.


(Kuvat sekalaisilta reissuilta Lissabonista, Veronasta ja Calabriasta.)

25.6.2012

Sateen jälkeen

Olet tässä.

 Lähtöhaaveita.

Stars in her eyes (eli Kun ihohuokoset näyttävät pisamilta).

Pisaroita.

 Vain taivas rajana.

 Valoa kohti.

 Väärinpäinmaailma.

Oodi Suomelle


Oi Suomi, sinä ihana maa


jossa vaimo ja mies voivat olla toistensa parhaita ystäviä

sen lisäksi, että rakastavat.


jossa nuorten naisten ja miesten yhteissaunassa ei ole mitään arveluttavaa

(ainakaan jos he ovat teekkareita).


jonka neljä aidosti erilaista vuodenaikaa

täydentävät toisiaan.


jossa luonto on jokaisen ulottuvilla

vaikka asuisi suurkaupungissa.


jossa ihmiset ovat rehellisiä

eivätkä teeskentele.


jossa hiljaisuutta ei ole pakko täyttää tyhjillä sanoilla

joita kukaan ei kuuntele.


jonka kaduilla kulkiessa ei tarvitse pelätä

enempää kuin normaalia on.


jossa mitään ei tarvitse perustella sanoilla

siksi että olen nainen (tai mies).


jossa ruoka on puhdasta, terveellistä ja hyvää

ja sitä on tarpeeksi kaikille.


jossa on hyvä elää

pitkän elämänsä loppuun saakka.

Seilori

Raitapaita - Only
Farkkushortsit - itseleikatut
Vyö - H&M
Lätsä - Warehouse (en jaksa käydä katsomassa merkkiä, joku mahdollisimman halpa hätävara parin vuoden takaa)
Sandaalit - Vagabond
Laukku - Rooman lentokenttä

Aina silloin tällöin onnistun houkuttelemaan J:n kameran taakse. Tyypin kärsivällisyys kestää yleensä parin kuvan verran, mutta onnistumisprosentti on onneksi huimasti korkeampi kuin itselaukaisijalla räpsityissä sarjoissa. Millä keinoin te kaikki muut bloggarit oikein saatte kanssaeläjänne leikkimään paparazzia?

Diggailen asussa erityisesti pitkähihaisen paidan ja varomisestani huolimatta aavistuksen liian lyhyiksi pätkäisemieni shortsien kombosta. Minipökätkään eivät näytä niin härskeiltä, kun kaverina on jotain peittävämpää. Ja noita hiuksia nyt ei voi kuin rakastaa, vieläkin.

Tänään meikäläisellä on muuten kesän eka ihan puhdas vapaapäivä, mikä selittääkin sitten tuon ulkona vallitsevan kauniin kesäisen sään. Niin että olkaa hyvä vaan kaikki muutkin lomalaiset. Kesän eka vapaa on myös miltei vika, huomenna nimittäin alkavat EM-kisatohinat ja seuraavaksi lomailenkin sitten heinäkuun loppupuolella viikon, josta suurin osa kuluu Prahassa. Ei mitään valittamista tosin siinäkään, Prahasta olen haaveillut jo ikuisuuden ja vihdoinkin nyt sinne päästään!

24.6.2012

Juhannus


Kukkaloistoa. Vastaleikatun ruohon tuoksu (itse leikkasin). Alpakoita.


Rentoutumista kirjojen parissa. Nukkumista kellon ympäri. Vatsan täyttämistä lempikokkieni tuotoksilla.


Kesän ensimmäiset herneet. Juhannusyön auringonlasku (pikaisesti futispelin jälkeen kuvattuna). Piirustelua pitkästä aikaa.


Veneretki saareen. Miltei umpimetsässä tarpomista. Sateessa kastumista. Lämmin sauna.

Parhaimmat ihmiset.

20.6.2012

Mä maalaispoika oon





Kauluspaita - Vila
Farkkushortsit - Itseleikatut
Henkselit, hattu ja huivi - H&M
Kengät - Vagabond

Lotan mielestä näytin veikeältä maajussilta. Heinänkorsi vain puuttuu suusta. Siinä sitten vihellellen kulkisin pellonpiennarta pitkin, nostaisin hattua vastaantulijoille ja paukuttelisin henkseleitäni. Notta on ilimoja pirelly. Heinä kasvaa ja lehemät poikii.

Itse visioin itseni ennemmin Pariisin kaduille sipsuttelemaan patonki laukusta kurkistaen. Kaikki olisi très bien ja chique. Pysähtyisin katukahvilaan nauttimaan café au laitin ja kuuntelisin jostain kantautuvaa kitaransoittoa. Soittajapojalla olisi iso kiharapehko ja iloiset silmät.

...ei mutta kylä mää tairan sittenkin kallistua tuohonnaa ensimmäiseen vaihtoehtoon, keskikesän juhula ja kaikki.

(Tässä vielä todistusaineistoa siitä, miltä tämä chique maajussi ihan oikeasti näyttää tuolla painellessaan:)



Tavaraa piisaa!

...ja sitten haluaisin vielä jakaa kanssanne karun kohtalon, johon ensimmäisessä harkitsemassani kuvauspaikassa ajauduin:


Yök!

Onneksi sain ällön purkan hierottua lopulta nurmikkoon ja katusoraan, viekää ihmiset ne tahmamönttinne roskiin tai syökää xylitol-pastilleja purukumin sijaan! Nih.

19.6.2012

Derbyvaimoni Joy ♥

Menin tänään naimisiin. Onneksi derbyliitto ei sodi moniavioisuussäädöksiä vastaan.


Kosin derbyvaimoani Joyta epäsuorasti facebookissa. ("Haluaisin ehkä Joysta mun vaimon, kun se on niin söpö.") Sen mielestä se oli romanttista.

Match made in heaven.


Morsiamet siellä jotain höpsöttelevät.


Sen lisäksi että Joy on hurjan suloinen, se on myös loistojammeri. Pelataan tosin melkein aina vastakkaisissa joukkueissa, eli ollaan vähän niin kuin Romeo ja Julia.

Sillä erotuksella, että meidän ei tarvinnut kuolla rakkauden tähden.


Joy pelkää ilmapalloja ja tulta. Lisäksi se seurustelee teekkarin kanssa, inhoaa uudenvuoden juhlintaa ja tahtoo aina olla ajoissa.

Harvan ihmisen kanssa jutellessa tulee yhtä monta kertaa fiilis ihan niin kuin minä.


Ihana rakkauden apostolimme Nykänen (huomaa pelinumero eilisen scrimmagen jäljiltä) vihki meidät virallisen derbyhääkaavan mukaan. Lupasimme esimerkiksi fanittaa ja tukea toisiamme sekä tarjota pelikentällä kovimmat hitit, jos pelaamme vastakkain.

Täältä voi lukea lisää derbyvaimouden syvimmästä olemuksesta.


Seremonian loppu oli serpentiinintäyteinen.


Joy liikuttuu suurella vaivalla H&M:stä hankkimastani sormusriipuksesta. Sormus löytyi kultaisesta korusetistä, mutta koska Joy on mielestäni enemmän hopeaihminen, heittäydyin romanttiseksi ja hankin itselleni kultaisen setin, jonka sormuksen vaihdoin Joyn hopeiseen ketjuun ja otin itse tilalle hopeisen lukon Joyn setistä.

Herkkää.


Yleisö oli haltioitunutta ja varsin suurilukuista, koska näppärästi ujutimme hääseremonian liigakokouksen yhteyteen. Kiitos vieraille, ilman teidän tukeanne tämä liitto ei olisi ollut mahdollinen!


Ja siinä kaunis vaimoni Joy poistuu paikalta jonkun serpentiiniin kääriytyneen muulin kanssa.

(Kuvista krediitit Markolle, joka ne auliisti mun pikkupokkarillani napsi!)

PS. Toivottavasti ihmiset eivät pahastu esiintymisestään täällä. Jos joku jotakin otosta erityisesti paheksuu, niin ilmoittakoon nyt tai vaietkoon iäksi.

18.6.2012

Vesi kielellä




Väitän, etten ole kovin väärässä sanoessani, että harva asia on kiehtovampaa kuin uunissa paistuvan pannukakun katseleminen.

Kenties syvälliset keskustelut aamuyöllä, kun kumpikin tietää että pitäisi jo nukkua, mutta ei malta irrottautua sanojen synnyttämästä taikapiiristä, koska aamulla tuo hetki on auttamattomasti ohi.

Se, kun oppii jotakin uutta.

Ensisuudelmat.

Sen pannukakun syöminen.

Mansikoiden ja omenapiirakkajätskin kera.

Kiinnikasvanut

Kuvien pitsitoppi minuun, nimittäin. Käytän sitä ihan rikollisen usein ja käyttäisin vielä enemmän, jos en ajattelisi, että muillekin yläosille pitää antaa välillä mahdollisuus.






Pitsitoppi - Vila
Musta toppi - H&M
Nahkahousut - KappAhl Designers' Finest
Neule - Bershka
Kengät - Bullboxer (Stockmann)

Perjantain asua tämä, olen vähän jäljessä julkaisussa näköjään. Eipä minulla tosin mitään kuvaamisen arvoista ole päälläni näinä muina päivinä ollutkaan, että sikäli ei haittaa pieni viivästys. Pitsitopin lisäksi rakastan palavasti noita nahkahousuja, jotka ovat taatusti olleet joka tuhlatun sentin arvoiset, vaikka ne ostohetkellä suunnilleen kallein omistamani vaate olivatkin. Kengät ovat kevään löytö ja neule nyt sattui mätsäämään niihin, kun jotain lämmikettä päälle kuitenkin vielä tarvitsi.

Nyt kun asun muodossa kerran perjantaihin palataan, niin palataan sitten vähän muutenkin. Silloin käväistiin nimittäin J:n kanssa herkuttelemassa mainiossa Taste of Helsinki -tapahtumassa. Tapahtuman organisoinnin ja varsinkin maksusysteemin olisi kenties voinut hoitaa paremminkin, mutta ruoka oli hyvää eikä markat (eli tapahtuman maksuvälineet, euron arvoiset poletit) kouraan saatuaan tarvinnut jonottaa juuri mihinkään. Itse maistelin Aidon koivunsilmuilla savustettua lohipastramia, Juuren grillattua luomukaritsankylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita sekä Smörin herukanlehtivanukasta, raparperia ja mansikkasorbettia. Kaikki veivät kyllä kielen mennessään, ja Aito sekä Smör olisivat varmasti ihan käymisen arvoisia paikkoja. Juuressahan me juuri (ehe ehe) olimmekin, ei valittamista siinäkään!

Ravintoloiden menujen lisäksi löytyi muutakin maisteltavaa, me tykästyimme Tammisen lihoihin ja Good Pie Bakeryn leipiin. Jätskihulluna piti tietenkin saada myös Herrgårdin jäätelöä, joka ei korkeita odotuksia pettänyt. Vaniljainen jogurttijäätelö oli törkeän hyvää ja kivan raikasta eikä kookosversiossakaan valittamista ollut, sopivan mieto ja pehmeä aidon kookoksen maku siinä.

Nythän tässä nousi ihan vesi kielelle, onneksi olin kaukaa viisas ja nappasin Herkusta mukaan uuden omenapiirakka-benjerrystötsän. Suunnitelmissa oli tosin pannukakun leipomistakin... Molempi parempi?

17.6.2012

Derbyntäyteinen kesäpäivä











Ei näillä ehkä vuoden urheilukuvaajan titteliä voiteta, mutta on ne silti ihan kivoja kuvia.

Eilen miteltiin siis roller derbyn Helsingin herruudesta, kun meidän tytöt kohtasivat Kallion hurjat sateenkaarirullaajat. Lämppärinä toimi maakuntien taisto, jossa Turpere voitti suhteellisen ylivoimaisesti Lahdistoliiton. Toinen peli olikin sitten huomattavasti tasaisempi, mutta päättyi lopulta Hördiksen niukkaan 187-152 voittoon. Hyvä me!