En yhtään, kai. Tosin eipä nyt tule mieleen yhtään 25-vuotiasta naimisissa olevaa naista, jonka mahdollisista yökyläilyistä ja bestiksistä tietäisin yhtään mitään.
Söin perjantaina jäätelöä alkupalaksi, koska teki mieli.
Otin hölmöjä kuvia itsestäni.
Tänään hölkkälenkillä kirmasin eteenpäin täyttä vauhtia suu leveässä virneessä, koska olin niin onnellinen.
Laiturilla venyttelyn päätteeksi hyppäsin alusvaatteissani mereen.
Ilman yleisöä olisin tehnyt sen alasti.
Miksi pitäisi luopua kyvystään riehua, nauraa ja seikkailla, kun saavuttaa jonkin tietyn iän?
Olen mieluummin lapsellinen kuin elämäänsä kyllästynyt.
Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä rohkeammin tartun hetkeen.
Eikö sen niin pitäisikin olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti