Tukka veks?

Montakohan kertaa elämässäni olen päättänyt, että nyt minä kasvatan hiukseni pidemmiksi kuin ikinä ennen. Olen sitkeästi käymättä kampaajalla mahdollisia tasoituksia lukuunottamatta, kunnes hiukset saavuttavat sen tietyn pituuden, josta ne eivät oikein pidemmiksi tahdo kasvaa. Ainakaan minun kärsivällisyydelläni. Kyllästyn, pätkäisen hiukseni lyhyiksi ja aloitan homman alusta. Ehkä arvasittekin, että nyt on taas se vaihe.

Tältä hiukseni näyttävät tänään:

(Hiisi vie, kun ne sattuvatkin nyt näyttämään kuvissa noin kivoilta.)

Syksyllä 2009 hiusmallina olon jälkeen hiukset olivat tällaiset:

(Nämäkin näyttävät paljon kivemmilta kuin muistin niiden olleen.)

Ehkä kaikkien aikojen lempparihiukseni olivat nämä kesältä 2007:

Ja samat hiukset vähän ylikasvaneena syksymmällä:

(Nämä taas eivät kuvissa näytä yhtään niin kivoilta kuin mitä ne olivat.)

Nyt olen päättänyt haluavani ainakin jonkinlaiset etuhiukset. Ehkä jopa ihan kunnon otsatukan. Sellaista minulla ei ole kampaajan leikkaamana ollut varmaan ikinä. (Itse saksittuna senkin edestä.) Kysymys kuuluukin, pitäisikö leikata myös muut kuin etummaiset hiukset lyhyiksi. Mua jotenkin ihan kauheasti kiehtoisi sellainen lyhytlyhyt tukka. Poikatukka. Mutta sitten jos ei se sovikaan tähän päähän, on kasvatusurakka aivan hirmuinen. Toisaalta, mistäs sitä tietää mikä itselle sopii, jos ei kokeile?

Varmaa on tällä hetkellä ainoastaan se, että istun ihanan Simon tuoliin keskiviikkona 13.6. klo 17. Vajaa kaksi viikkoa aikaa totutella ajatukseen lyhyistä hiuksista tai puhua itseni ympäri moisista haaveista. Tai sitten luovutan vastuun Simolle ja odotan silmät kiinni lopputulosta.