1. Punanaamainen lenkkeilijätär.
2. Suihkunraikas hapsutukka.
Minä kun en teitä voi kauhistuttaa ilahduttaa meikittömillä paljastuskuvilla että tältä mää nyt sitten ihan oikeasti näytän, kun kerta normaaleissakin kuvissa nassu on putipuhdas, niin laitetaan nyt sitten edes tällaisia vähän epätäydellisempiä kuvia. Vaikka toki näistäkin valitsin parhaimmat, sellaiset joissa näytän kuitenkin ihan söpöltä ja vain sopivasti räjähtäneeltä.
Kukapa sitä ihan oikeasti rumia kuvia (joita ainakin allekirjoittaneesta on paljon) haluaisi nettiin jokaisen töllisteltäväksi laittaa.
Mutta asiaan, eli liikuntaan. Tai liikkumattomuuteen. Oikeilla urheilijoilla kai on kisakauden ulkopuolella jakso nimeltä peruskuntokausi. Peruskuntokaudella keskitytään ylläpitämään ja parantamaan hapenottokykyä, lihaskuntoa ja kaikkea sitä pohjaa, jota varsinaisen lajin harrastaminen (tai ammattilaisuus) vaatii. Meillä derbyssä on kesäloma. Kesäloman aikana ei kuitenkaan suinkaan ole tarkoitus maata sohvalla ja kiskoa herkkuja kaksin käsin, jotta treeneihin palaaminen syksymmällä sujuisi mahdollisimman kivuliaasti ja raskaasti ja saisi tuntea aloittavansa koko lajin taas ihan nollasta. Kesäloma tarkoittaa lomaa luistelutreeneistä mutta mielellään ihan hitonmoista aherrusta muun treenin saralla nyt kun kerrankin on aikaa. Niinpä minäkin alkukesästä suunnittelin innoissani huipputehokasta harjoitteluohjelmaa lomakuukaudeksi. Juoksisin pitkiä lenkkejä ja intervallitreenejä, rullaluistelisin inlineilla pitkiä retkiä, kävisin ehkä uimassa ja salilla nyt ainakin, pyöräilisin, tekisin lihaskuntoa ja suunnilleen pomppisin yhdellä jalalla maratonin joka toinen päivä.
En ole tehnyt niin.
Sen sijaan olen pyöräillyt töihin sen ollessa mahdollista (noin kolme kertaa viikossa, mitättömät viisi kilometriä suuntaansa), leikannut maalla nurmikon (se oli iso ja tuli hiki), seissyt stadikalla (6-7 tuntia putkeen, kylmästä täristen) sekä käynyt kerran rullaluistelemassa (enemmän leppoisasti kuin tehokkaasti) ja tehnyt kahdesti yhdistetyn lenkki-lihaskuntotreenin (tehokkaasti).
Onhan sekin sentään jo jotain.
Poden silti liikkumattomuudestani huonoa omaatuntoa ja harmistun jo etukäteen siitä, etten kauden alkaessa tulekaan olemaan se kaavailemani kuntoihme, joka juoksee Cooperin testissä neljä kilometriä ja punnertaa yhdellä kädellä sata kertaa. Lomaa on toki jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta kun viikonloput ovat täyteen buukattuja ja töiden jälkeen olo vähintäänkin saamaton, ei kuntoiluni todennäköisesti tästä tule petraantumaan.
No, syksyllä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti