Tällainen riemuidiootti napsi kannella itsestään kuvia kansainvälistymisstrategiaryhmätyön ohessa. Kivasti hymyilen kulmahampaat esillä, oonkohan salaa vampyyri?
Tämä näky oli ensimmäinen, mitä Pietarista näin. Laiva kulki laituriin ihan hullun pitkän teollisuusalueen-telakan-minkälie ohi. Nosturiviidakko aamuauringossa oli ihan hieno.
Passintarkastukseen jonottaessa ehti hyvin napsia kuvia. Harmi vain, että nämä kirkkaanväriset pelastusrenkaat harmaalla seinällä olivat ainoa millää tasolla kuvauksellinen asia reitillä. Jono ulottui tiskeiltä laivaan asti ja kesti tunnin, hyvässä seurassa ihan inhimillinen sessio kuitenkin.
Terminaalin edessä hyppäsimme suoraan kiertoajelubussiimme ja lähdimme kolmen tunnin kierrokselle ympäri kaupunkia. Parhailla maisemapaikoilla pysähdyttiin valokuvaus- ja jaloittelutauoille, joten yhteen pötköön ei sentään bussissa tarvinut kököttää. Kuvissa on ekan ja tokan tauon kuvauskohteet, (kenen nyt olikaan) linnoitus ja Iisakin kirkko.
Pahamaineinen vankila ja sfinksit. Tai sfinksit eivät olleet pahamaineisia, kai. Tässä kohtaa vuorossa oli puolen tunnin tauko matkamuistomyymälässä, jossa tarjolla oli myös ilmaista kahvia, vodkaa, likööriä, konjakkia... Ei hyvä juttu firman virkistysreissulla, varsinkaan kun aamupalasta on kulunut jo vähintään se neljä tuntia. Lotan kanssa kiersimme myymälän, minkä jälkeen uskalsimme kurkistaa takahuoneeseen. Kuvitelkaa astuvanne höyrysaunaan, jossa vesihöyryn vesi on korvattu viinalla. Ja tämän höyrysaunan nurkassa pyöreä pöytä täynnä shottilaseja ja pöydän ympärillä silmät ilosta kiiluen työkavereita kädessään parin litran vodkapullo ja kasvoillaan mielipuolinen hymy. Poistuimme aika äkkiä ja vietimme loput tauosta kaupan epäidyllisessä ympäristössä käppäillen.
Tämä oli ehkä Pyhän Ylösnousemuksen kappeli tai jotain sen tapaista? Matalat rakennukset ainakin ovat nunnien asuintiloja (mistä voisi ehkä päätellä että kyseessä olikin luostari eikä kappeli). Taivas ja rakennusten seinät loistivat kilpaa, nämä vaikuttivat jopa harvinaisen hyvinhoidetuilta vanhasta iästään huolimatta. Suurin osa kaupungin kauniista palatseista kun tuntui olevan aika rapistuneita tai sitten juuri kunnostustöiden alaisina.
Tässä kohdassa olimme tainneet päästä jo vapaalle jalalle. Sähköjohtoja risteili tuolla taivaan täydeltä, niin että melkein joka kuvassa sellaisia roikkuu maiseman edessä. Sama juttu oli muuten Karibian saarilla, johtojen ilmaan vetäminen lienee aika paljon edullisempaa kuin maahan kaivaminen. Vai onko jollain tähän joku pätevämpi teoria?
Ruokapaikan kanssa meillä kävi oman junnuporukkamme kanssa tosi hyvä tuuri. Koska aamupala oli tosiaan syöty kahdeksan aikoihin ja bussiajelulta päästy kahden jälkeen, oli ravintolan etsiminen prioriteetti numero yksi heti rahanvaihdon jälkeen. Tämä sattui olemaan oikeastaan ensimmäinen paikka, johon varsinaisesti kiinnitimme huomiota, ja pikaisen listan tutkimisen jälkeen marssimme sisään. Paikka oli sisustettu ihan mielettömällä pieteetillä venäläiseen maalaistyyliin ja sekaan sotkettu vähän neuvostokitschiä, telkkarissa pyörivät psykedeeliset piirretyt ja ensimmäistä salia hallitsi iso hiiligrilli. Kahdeksan hengen seurueellemme järjestyi mukava paikka, kun nuoret ja ystävälliset tarjoilijat siirsivät kolme pienempää pöytää yhteen. Ruokavaihtoehtoja oli runsaasti perinteisestä venäläisestä yleismaailmallisempaan, ja kaikki olivat tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Kotikalja ja hunajaolutkin olivat hyviä eikä lystistä tarvinnut paljon mitään maksaakaan.
Alkuperäinen tarkoitus oli lounaan jälkeen napata vähän jälkiruokaevästä mukaan ja suunnata Kesäpuistoon piknikille. Ruokakaupan metsästäminen -ja sen löydyttyä poikien viinahyllyn kartoitus- vei kuitenkin sen verran paljon aikaa, että hylkäsimme lopulta eväsajatuksen ja ajattelimme vain piipahtaa vilkaisemassa puistoa. Noh, niin kuin matkaopas varoitti, matkat luonnossa ovat aina pidempiä kuin kartalla. Lotan kanssa kuitenkin sitkeästi painelimme puistoon asti muun porukan luovutettua ja ehdimme todeta, että hienolta näyttää. Paluumatkalla koukkasimme toisen puiston läpi, mutta kun uloskäyntiä ei toisesta päästä toivomastamme kohtaa löytynytkään, meni homma vähän juoksuksi. Ehdimme sentään napata parit komeat otokset Verikirkosta, kunnes säntäsimme matkaan. Perille bussiin syöksyimme lopulta hikisinä ja puuskuttavina tasan sovittuun lähtöaikaan (jes!) minkä jälkeen odoteltiinkin sitten mattimyöhäisiä vartti. Hieno elämys kuitenkin tuo Verikirkolta Taiteiden aukiolle muutamassa minuutissa pinkominen.
Matkan kruunasi melkoisen villi ilta laivalla, me junnut tosin olimme varsin sivistyneesti verrattuna aikuisempaan väkeen. Työporukalla reissaamisen hämmentäviä puolia on suht etäistenkin työkavereiden näkeminen tuhannen tuiskeessa. En tiedä, onko etu vai haitta, että itse selväpäisenä tulee muistamaan nämä kiehtovat kohtaamiset kirkkaasti vielä maanantainakin kun taas toisilla osapuolilla lienee illan kohdalla melkoisia mustia aukkoja muistissaan. Tuo laivan meininki muuten herätti minussa taas sen verran kummastusta aikuisten ihmisten alkoholikäyttäytymistä kohtaan, että tulen todennäköisesti avautumaan aiheesta täällä blogin puolella enemmänkin jossain vaiheessa. Miettikääpä argumentit valmiiksi! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti