Tästä uhkasi jo tulla kuvaton höpöttelypostaus mutta onneksi olin sentään juuri napannut valokuvasommitelmastani kuvan, jotta muistaisin missä järjestyksessä isken kuvat seinään kunhan saan käsiini sinitarraa jostain. Sain tosiaan vihdoin tilattua eteisen lipaston päälle kaavailemani Prahan kuvat, aika päheitä tuli vaikka itse sanonkin! Minulla on hurja sisustusvimma käynnissä muutenkin, odotan eräitäkin julisteita postista kuin kuuta nousevaa ja lisäksi löydän päivittäin uusia ihania sisustusjuttuja netin täydeltä. Maailmassa on liian paljon ihania asioita, tahtoisin ne kaikki! Seuraavaksi taitaa toteutukseen asti päätyä kuitenkin keittiön lehtitelinesuunnitelma, sain tänään ihan mahtavan vision. Enää täytyy vain vakuuttaa J sen mahtavuudesta.
Asukuvausintoni muuten laskee samaa tahtia lämpöasteiden ja ilmanpaineen kanssa, ei jotenkin huvita kekkaloida itselaukaisijan edessä kun bussiakin odotellessa jo meinaa jäätyä ja sisäkuvista taas tulee niin epätarkkoja ja muutenkin tylsiä. Sääli sinänsä, koska pukeutumisinto ei kuitenkaan ole vähentynyt yhtään ja asupostaukset ovat mielestäni kivaa kevyttä luettavaa ja katsottavaa. Ehkä pitäisi viritellä tänne kotiin joku kuvausstudio, jos sitä saisi edes siedettäviä kuvia otettua sisälläkin. Meikätytöstä on tullu nirso kuvien suhteen, kun kesän aikana ehdin päästä kuvaamisen makuun oikein kunnolla.
Tämä nyt ei taas liity yhtään mihinkään mutta pakko kertoa hauska tarina kahdesta avunantotilanteesta, joita todistin tänään Tapiolassa bussia odotellessani. Ensin kiinnitin huomiota melko huonosti suomea puhuvaan naiseen, joka yllättäen rupesi aika tiukkaan sävyyn tivaamaan kahdelta nuorukaiselta, mistä menee bussi Espooseen. Miehet olivat tietysti vähän hämmentyneitä kun Espoossa koko ajan oltiin ja yrittivät kysellä tarkempia speksejä, itsekin hieman suomea murtaen mutta kuitenkin paremmin kieltä taitaen kuin kysyjä. Toisen miehistä piti juosta omaan bussiinsa, mutta toinen jäi vielä naisen pulmaa ratkomaan. Nainen jankkasi Espootaan ja miesparka yritti auttaa parhaan kykynsä mukaan, kunnes nainen lopulta puuskahti kesken kaiken
Do you even speak Finnish?
Allekirjoittanut saattoi tässä vaiheessa hieman naurahtaa, mutta keskustelu jatkui edelleen suomeksi ja lopulta selvisi naisen kaipaama bussilinja ja oikea pysäkkikin. Seuraavaksi pääsinkin sitten hihittelemään kohteliaille suomalaisille, kun eräs mies jäi pitämään ovea auki toisesta suunnasta tulossa olevalle naiselle, joka kantoi kahta isoa pahvilaatikkoa. Mies oli sen verran ajoissa aikeessaan, että ulkoa sisäänpäin ehti avonaisesta ovesta kulkea henkilö jos toinenkin, kunnes eräs nuori nainen kieltäytyi herrasmiehen palveluksesta ja kehotti tätä astumaan sisään. Nainen jäi pitämään ovea auki ulkoa käsin, mies astui sisään mutta työnsi ovea auki sieltä päin, ja liittyipä joukkoon vielä pahvilaatikkonaisen edessä kulkenut mieskin ovea pitelemään. Lopputuloksena ovea piti auki kolme ihmistä eikä yksikään astunut siitä läpi, kunnes tilanne lopulta jotenkin laukesi ja kaikki jatkoivat matkaansa päivän hyvän työn tehneenä.
Hauskoja nuo ihmiset.
Vieläköhän sitä keksisi jotain höpöteltävää, olisi hirveästi asiaa ihan tavallisista asioista ja noista sivupalkin jutuista ja niistä sisustushaaveista mutta jääköön ne omiksi postauksiksiin jos vain ikinä saan moisia aikaiseksi. Jotenkin ei ole taas ollut kauheasti intoa/aikaa kotona istua koneen ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti