Ollako vai eikö olla

Olin jo päättänyt -jälleen kerran- lopettavani bloggailun, en kerta kaikkiaan jaksa tuhlata elämääni tietsikan ääressä istumiseen enkä kestä sitä, kuinka blogi vie ihan kaikki ajatukset. Jokaisen ostoksen, aterian ja tapahtuman olen tavallaan elänyt blogin kautta sen sijaan, että nauttisin vain niistä siinä hetkessä. Kaikesta hiipii väkisinkin mieleen ajatus, miten kertoisin tästä blogissa ja että tästähän saisikin hyvän jutun blogiin. Blogi on vaikuttanut luultavasti jopa ostopäätöksiini jollain tasolla, olen voinut uutta vaatetta sovitellessani ajatella kuinka hyvältä se tulee asukuvissa näyttämään, ja vaikka se ei tietenkään ole riittänyt ainoaksi syyksi ostaa vaate, niin kyllä vain se jossain taustalla on taatusti vaikuttanut. Tahtoisin jälleen pystyä nauttimaan kauniista asioista ilman, että niistä täytyy räpsiä valokuvia blogiin, haluaisin upottaa haarukkani herkulliseen ruoka-annokseen ilman että ensin täytyy etsiä täydellinen kuvakulma lautasen kuvaamiseksi, haluaisin elää hetkiä ilman kehittyvää blogitekstiä päässäni.

En jaksa enää edes oikein lukea blogeja, muutamaa lempparia lukuunottamatta.

Mutta sitten taas kuitenkin päässäni pyörii ajatus jälleen uudesta blogista, koska kyllähän minulla ajatuksia riittää ja kuviakin olisi kiva joskus jakaa jossain. Ei välttämättä kerran päivässä tai edes kerran viikossa. Ei välttämättä asukuvia kun ulkona on kylmää ja märkää. Ei välttämättä kaunista ja huoliteltua kirjakieltä. Sen sijaan jotain spontaanimpaa, hiomatonta, hetkessä kirjoitettua. Juuri silloin kun siltä tuntuu. Välillä monta kertaa päivässä, välillä vaikka kuukauden tauolla. Välillä kuvien kanssa, välillä ilman. En tiedä, eikä ehkä tarvitsekaan tietää.

Harkitaan.

Ruska ja uudet housut

Neule - Monki

Housut - Lindex

Toppi - H&M

Bootsit - Bianco

Oho, asukuvia! Vihreät housut ovat täyttä rakkautta, mahtava piristys syksyyn ja olen sitäpaitsi haaveillut ikuisuuden kirkkaanvärisistä pillifarkuista. Nämä Lindexiltä bongaamani yksilöt istuvat täydellisesti sekä ovat mukavan napakkaa ja jämäkkää kangasta mutta silti ihanan pehmoiset, kerrassaan mainio löytö siis! Hienosti olen kyllä kuvauspaikan valinnut, kun vihreät housut ovat saaneet taustakseen vihreän nurmikon. Hiuksetkin näköjään sointuu kivasti syksyn värjäämien lehtien väriin, en mä kyllä oikeasti ihan noin punapää ole. Montakohan kertaa toi neulekin on jo päässyt päälle ostamisensa jälkeen, se on vaan niin helppo vetää kaiken päälle ja on ihan älyttömän mukava ja muutenkin kiva. Voisin varmaan karsia vaatekaapistani kolme neljäsosaa kun asun nykyään samoissa vaatteissa jatkuvasti. Vaikka on mulla kyllä vakavia puutteitakin siellä, just listasin muutamia asioita, jotka olisivat ihan must (modernia runoutta, just - must...) syksyyn ja elämään yleensäkin. Mutta nyt sohvalle J:n kainaloon!