Olin jo päättänyt -jälleen kerran- lopettavani bloggailun, en kerta kaikkiaan jaksa tuhlata elämääni tietsikan ääressä istumiseen enkä kestä sitä, kuinka blogi vie ihan kaikki ajatukset. Jokaisen ostoksen, aterian ja tapahtuman olen tavallaan elänyt blogin kautta sen sijaan, että nauttisin vain niistä siinä hetkessä. Kaikesta hiipii väkisinkin mieleen ajatus, miten kertoisin tästä blogissa ja että tästähän saisikin hyvän jutun blogiin. Blogi on vaikuttanut luultavasti jopa ostopäätöksiini jollain tasolla, olen voinut uutta vaatetta sovitellessani ajatella kuinka hyvältä se tulee asukuvissa näyttämään, ja vaikka se ei tietenkään ole riittänyt ainoaksi syyksi ostaa vaate, niin kyllä vain se jossain taustalla on taatusti vaikuttanut. Tahtoisin jälleen pystyä nauttimaan kauniista asioista ilman, että niistä täytyy räpsiä valokuvia blogiin, haluaisin upottaa haarukkani herkulliseen ruoka-annokseen ilman että ensin täytyy etsiä täydellinen kuvakulma lautasen kuvaamiseksi, haluaisin elää hetkiä ilman kehittyvää blogitekstiä päässäni.
En jaksa enää edes oikein lukea blogeja, muutamaa lempparia lukuunottamatta.
Mutta sitten taas kuitenkin päässäni pyörii ajatus jälleen uudesta blogista, koska kyllähän minulla ajatuksia riittää ja kuviakin olisi kiva joskus jakaa jossain. Ei välttämättä kerran päivässä tai edes kerran viikossa. Ei välttämättä asukuvia kun ulkona on kylmää ja märkää. Ei välttämättä kaunista ja huoliteltua kirjakieltä. Sen sijaan jotain spontaanimpaa, hiomatonta, hetkessä kirjoitettua. Juuri silloin kun siltä tuntuu. Välillä monta kertaa päivässä, välillä vaikka kuukauden tauolla. Välillä kuvien kanssa, välillä ilman. En tiedä, eikä ehkä tarvitsekaan tietää.
Harkitaan.
Kirjoitin maailman pisimmän vastaussepustuksen, joka lopulta rönsyili jo ties minne ohi aiheenkin. Ehkä vain tiivistän sen näin:
VastaaPoistaEikös blogien päällimmäinen tarkoitus ole palvella juurikin blogin pitäjää itseäänkin, eikä vain sen lukijoita? Eli päivittyy juuri silloin kun siltä tuntuu ja päivittää just sitä mitä ite haluaa. Ei turhia paineita eikä turhia odotuksia, vaan juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Niin blogin ylläpitäjästä kuin lukijastakin, sillä hyvällä fiiliksellä tehty on aina parempi kuin väkisinväännetty.
Tsemppiä syksyyn!
niinhän se on, jotenkin mulla vaan käy aina niin et mitä pidempään jotain blogia pidän, sitä enemmän se urautuu johonki tiettyyn muottiin ja sit alkaa tulla paineita että pitäis tehä tietyllä tavalla ja blaablaa. nytkin ehdin jo perustaa hetken mielijohteesta uuden blogin (vaikka nimi sille on kyllä pyöriny mielessä jo pitkään) ja sinne on taas superisti helpompi kirjottaa :D ehkä mun pitää vaan hyväksyä etten pysty elämään saman blogin kanssa kovin pitkään mutta en osaa kokonaan ilmankaan olla...
PoistaHyvä teksti, lähinnä varmaan siksi, että olen itse omassa päässäni pyöritellyt paljon samanlaisia juttuja.. On se hullua, että vaikka olen ihan pikkuruinen bloggaaja (lukijoita päivässä ehkä 200), niin silti se blogi kummasti valtaa koko pään :D Tuntuu, että se vaikuttaa IHAN kaikkeen; pukeutuminen on vain yksi asia muiden joukossa.
VastaaPoistaOlen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että nautin niin paljon siitä, että voin selata päiviäni taaksepäin blogissa ja sen ansiosta muistaa mitä olen tehnyt milloinkin. Minua pelottaa ajatus, että elän vain, enkä parin vuoden päästä muista mitään mitä olen tehnyt muutama vuosi sitten, joten blogi toimii oivana apuna muisteluun :D
Jep, se on kumma miten helposti alkaa päässä pyöriä ihan jokaisesta asiasta, että miten siitä blogiin kirjottais ja millon :D
PoistaMutta kaipa mua tähän hommaan joku kuitenkin vetää, kun oon aina sitten alottanut uuden blogin kuitenkin... :)